Lapsenlapsen nalleista on tullut oikeita vaatefriikkejä; nyt oli tilauksessa kummallekin talvihaalarit. Toinen heistä jäi malliksi. Vanha tuttu Anita Gunnarsin kirja Sy och sticka dockkläder (1981) tarjosi jälleen kerran kaavan, jonka arvelin sopivan. Vuorikankaaksi valikoitui ikivanha flanellityyppinen kangas. Oli kyllä helpommin luvattu kuin tehty. Ainakin sain reippaan määrän tunteja näihin kulumaan.

No niin, ensin tein tuon sinisen haalarin. Flanelli oli yllättävän rispaavaa, pakko siis käyttää saumuria, vaikka muuten olin ajatellut näin pienessä työssä huolittelevani siksakilla. Sinisestä tuli muuten hyvä, mutta liian leveä. Niinpä kavensin kaavaa punaista varten - huono idea: tuli liian kapea. Lisäksi noin pienen ompeluksen survominen saumuriin ei ollut aivan näppärää. Myös sinisen huppu oli aika suuri, joten kavensin hupunkin kaavaa - huono idea: aika nafti tuli. Nallella on aika kiemurtelu, että saa tuon makkarankuoren päälleen. 

Minulle on kerrottu, että nallet ovat vähän eri kokoisia. Nyt toivon vain, että tuo malliksi jätettu on se isompi. Muuten pitää toivoa, että tuolle makkarankuorelle löytyy joku hoikempi pukija. 

Nuo kapeana näkyvä nauhat hihoissa ja lahkeissa ovat heijastinlankaa. Leveämpi olisi ollut kiva, mutta ei nyt juuri ollut.

Taas tuli niitä kantapääkokemuksia :

1. Usko ohjeeseen kirjoitettua ompelujärjestystä; sen on kuitenkin asiantuntija miettinyt ja kirjoittanut.

2. Sovita joka välissä.  

3. Harsi hankalat kohdat.

4. Älä muokkaa kaavoja. Et ole (vielä) niin taitava. 

5. Opettele saumurilla kapeamman sauman tekeminen.

6. Mieti, mikä sauma jää näkyviin ja mikä ei. Katso alla kauhuesimerkki (punaisen hupun vs. sinisen hupun vuori).

Jos nyt tekisin kolmannen, siitä tulisi varmaan perfect. Näiden kahden osalta putosin kaikkiin mahdollisiin sudenkuoppiin.